Elätkö elämää vai suoritatko elämää?

Olet ehkä kuullut kysymyksen ennenkin. Se saattaa vilahtaa ohimennen inspiroivassa Instagram-kuvassa tai kahvipöytäkeskustelussa ystävän kanssa. Mutta kun pysähdyt ihan oikeasti miettimään sitä elätkö elämää vai suoritatko elämää? Vastaus ei välttämättä olekaan niin itsestään selvä.

Nykymaailmassa suorittaminen on lähes huomaamaton oletusarvo. Kalenteri täyttyy ennen kuin ehdit kissaa sanoa ja usein juuri kiireen tunne on se, joka antaa tunteen merkityksellisyydestä. On helpompaa näyttää kiireiseltä kuin pysähtyä. Pysähtyminen on haastavaa, koska se pakottaa kohtaamaan kysymyksiä, joihin ei aina ole mukava vastata:

• Nautinko oikeasti arjestani?
• Mitä teen vain siksi, että "pitäisi"?
• Mihin kaikkeen kuluu energiaa, jota en koskaan saa takaisin?

Suorittamisen salakavala puoli

Suorittaminen ei ole vain aikatauluja ja to-do-listoja. Se on myös jatkuvaa vertailua, riittämättömyyttä ja tarvetta todistaa oma arvonsa toiminnan kautta. Suorittaja ei lepää, koska lepo tuntuu luvattomalta. Hän ei sano ei, koska pelkää pettävänsä jonkun. Hän ei pysähdy, koska silloin hän joutuisi pohtimaan, miksi ylipäätään tekee kaiken, mitä tekee.

Ja silti – suorittaminen harvoin johtaa siihen, mitä oikeasti toivomme: tyyneyteen, onnellisuuteen ja merkityksellisyyteen.

Elämisen rytmi on hitaampi

Elämä ei ole bucket list -projekti. Elämä on arjen pieniä hetkiä, jotka tapahtuvat silloin, kun emme yritä hallita kaikkea. Elämisessä on tilaa hengittää, vaihtaa suuntaa, katsoa ympärilleen ja kokea asioita niiden omassa tahdissa.

Eläminen on sitä, että:

• Tunnet olosi aidosti läsnä olevaksi.
• Teet asioita, jotka ruokkivat sinua, eivätkä vain vie energiaa.
• Uskallat olla keskeneräinen.
• Valitset joskus helpomman tien ja hyväksyt sen.

Eläminen ei ole päämäärä, vaan tapa kulkea.

Miten siirtyä suorittamisesta elämiseen?

Tämä muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se vaatii lempeyttä, itserehellisyyttä ja pieniä tekoja.

1. Tarkkaile itseäsi. Milloin kiire syntyy omista odotuksista?
2. Kysy itseltäsi miksi. Miksi teen tämän? Kenelle?
3. Salli itsellesi lepo. Se ei ole palkinto, se on perusoikeus.
4. Harjoittele läsnäoloa. Aloita pienesti, vaikka yhdestä hengityksestä.
5. Karsi sitä, mikä ei palvele sinua. Kaikkea ei tarvitse tehdä. Eikä varsinkaan yksin.

Kun kysyt itseltäsi elänkö elämää vai suoritanko elämää? Älä tuomitse itseäsi vastauksesta. Me kaikki lipsahdamme välillä suorittamisen puolelle, se on inhimillistä. Tärkeintä on huomata, milloin elämä muuttuu velvollisuuksien maratoniksi ja milloin siihen mahtuu iloa, rauhaa ja tarkoitusta.

Ehkä tänään voit ottaa yhden pienen askeleen kohti elämistä.
Hengittää syvään. Keskeyttää automaattisen kiireen. Antaa itsellesi luvan olla.

Sillä elämä ei odota, että suorituslista on valmis.
Elämä tapahtuu juuri nyt.